Sukuelinherpes

Kondomin käyttö suojaa sukupuolitaudeilta.

Herpes simplex -viruksia on kahta tyyppiä, HSV1 ja HSV2. HSV1 aiheuttaa usein huuliherpeksen ja HSV2 on usein syynä sukuelinherpeksessä.

Sukuelinherpes on krooninen infektio. Herpes-virukset jäävät tartunnan jälkeen ihmisen elimistöön elämään aiheuttamatta oireita. Joillekin virukset aktivoituvat aika ajoin oireellisiksi. Syinä taudin uudelleen puhkeamiseen voivat olla esimerkiksi eri infektiot, stressi, naisilla kuukautisia edeltävä hormonaalinen toiminta, joillakin taas laukaisevaa tekijää ei voida osoittaa.

Tartunta

Sukuelinherpes tarttuu yleensä tavallisimmin sukupuoliyhteydessä viruksen ollessa aktiivivaiheessa. Jos herpes on puhjennut rakkulaksi, haavaksi tai ruveksi, voi tauti tarttua myös rakkuloita koskettamalla, käsien välityksellä. Rakkuloiden esiintyessä hyvä käsihygienia on tarpeen. Huuliherpes voi tarttua sukuelimiin ja sukuelinherpes huuliin suuseksissä.

Yli puolet tartunnoista tapahtuu oireettoman partnerin välityksellä, sillä joillakin virusta erittyy ilman selviä oireitakin. Tämän vuoksi onkin tärkeää käyttää kondomia, vaikka oireita ei esiintyisikään.

Oireet

Oireet voivat olla hyvinkin moninaisia ja joillakin ei oireita esiinny lainkaan tai ne ovat hyvin lieviä.

Oireet voivat ilmestyvät 1-14 vrk:n jälkeen yhdynnästä. Useimmat saavat ensitartunnasta oireita joita ovat: kirvely, pistely, kutina ja aristavat kellomaiset rakkulat sukuelinten alueella. Yleisoireina voi esiintyä lihassärkyä, päänsärkyä ja kuumeilua sekä virtsaamisvaivoja ja emätintulehduksia. Oireet kestävät 2-3 viikkoa.

Tartunnan jälkeen virus jää elimistöön piilevänä ja uudelleen aktivoituessa voi aiheuttaa oireita ajoittain, joillakin ei koskaan. Tässä vaiheessa oireet ovat yleensä lievempiä ja tauti lyhytkestoisempi.

Taudin tunnistaminen

Sukuelinherpes voidaan tunnistaa tyypillisten oireiden perusteella, mutta joskus tarvitaan myös laboratoriossa tehtävää virusviljelyä. Viljely otetaan tuoreesta rakkulasta.

Hoito

Sukuelinherpestä ei voida nykymenetelmin parantaa. Sopivalla lääkityksellä voidaan kuitenkin tehokkaasti lievittää taudin oireita, lyhentää viruksen aktiivivaihetta sekä estää viruksen lisääntymistä elimistössä. Lääkityksestä on hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.

Oleellista on oppia tunnistamaan itse taudin laukaisevat tekijät, jolloin lääkehoito voidaan aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Eri tyyppisiä lääkehoitoja ovat: oireidenmukainen hoito, lyhytkestoinen estohoito sekä pitkäkestoinen estohoito.

• Oireenmukainen hoito aloitetaan heti ensioireiden ilmaantuessa, se lyhentää tehokkaasti viruksen aktiivivaihetta. Oireenmukainen hoito voidaan toteuttaa paikallisesti käytettävällä voiteella tai suun kautta otettavalla lääkkeellä.
• Lyhytkestoinen estohoito edellyttää, että laukaisevat tekijät tunnistetaan. Hoito aloitetaan pari päivää ennen oireiden alkamista ja jatketaan pari päivää oletetun ajan yli.
• Pitkäkestoinen hoito kestää vähintään puoli vuotta. Useimmat pysyvät täysin oireettomina hoidon aikana. Pitkäkestoisen hoidon avulla voidaan saada hankala, herpeksen aiheuttaman oireilun kierre katkaistua.

Lähteet: YKT 04.2005, Duodecim, 2001;117,Suomen Lääkärilehti, 1998;53, KTL; Kansanterveyslehti 1999